Tuontikissalla tarkoitetaan kissaa, joka on ensirekisteröity muualle kuin Suomen Kissaliittoon riippumatta siitä, missä kissa on syntynyt. Suomessa syntyneiden kissojen tuontipäivä on sama kuin luovutuspäivä.

Jos kissa ei ole jo Omakissassa, sen rekisteröinti suositellaan aloittamaan Omakissassa, ohjeet rekisteröinnin aloittamiseen löytyvät Omakissa tuen sivulta.

Jos tuontikissan alkuperäinen sukutaulu on paperinen, se postitetaan Kissaliiton toimistolle. Jos tuontikissan alkuperäinen sukutaulu on sähköinen (CFA, TICA, ASFE, FFB), se liitetään Omakissaan.

Niiden FIFe -yhdistysten, joilla on julkinen virallinen rekisteritietokanta (SVERAK, NRR, FD, FPL), ensirekisteröimien kissojen sukutauluista riittää Omakissaan liitetty hyvälaatuinen skannaus sukutaulun kaikista rekisteröintiin tarvittavista sivuista. Jos liitteistä ei saa selvää rotukirjaaja pyytää paremmat skannaukset tai alkuperäisen sukutaulun.

Transfer tai omistajatodistus tarvitaan FIFen ulkopuolisilta kissoilta, joiden alkuperäisessä rekisterikirjassa ei lue uuden omistajan tietoja. LOOFiin rekisteröityjen kissojen omistajatodistuksena voidaan käyttää ICAD-todistusta. Sähköisen transferin voi toimittaa sähköisenä, paperinen toimitetaan paperisena.

Kaikilla tuontikissoilla pitää olla todistus mikrosirutuksesta. Sukutauluun tulostettu sirunumero on riittävä. Jos sirutodistuksena toimii EU-passi, älä postita alkuperäistä passia Kissaliiton toimistolle. Ota kuvat tai kopiot kaikista sirutukseen liittyvistä sivuista (kissan tiedot, sirun tiedot ja siruttajan tiedot) niin, että sivut näkyvät kokonaan.

Omakissasta jo löytyvien kissojen tuontirekisteröintiä ei voi aloittaa Omakissassa. Jos tällaiselle kissalle pitää toimittaa alkuperäinen sukutaulu, sen mukaan liitetään tuontikissan rekisteröintianomus ja muut tarvittavat liitteet. Jos sähköinen sukutaulu riittää, sen ja liitteet voi lähettää rotukirjaajalle sähköpostitse.

Tuontikissan voi ilmoittaa näyttelyyn, kun kissan riittävät tiedot löytyvät rekisteritietokannasta.

Tuontikissa voi osallistua näyttelyyn, kun Kissaliittoon on toimitettu kaikki rekisteröintiin liittyvät tiedot ja rekisteröintimaksu on maksettu. Jos rekisteröintiin liittyviä tietoja ei ole toimitettu Kissaliittoon ennen näyttelyä, jos kissan rekisteröintiä Kissaliitossa ei suoriteta loppuun tai jos kissa on näyttelyssä sääntöjen vastaisesti, kissan näyttelytulokset voidaan mitätöidä.

Kun tuot kissan ulkomailta, sen eristäminen on ensiarvoisen tärkeää. Kissa voi kantaa oireettomasti tarttuvia tauteja ja levittää niitä huomaamatta. Siksi se tulee pitää täysin erillään muista talouden eläimistä vähintään 2–4 viikkoa tai kunnes kaikki tarvittavat testitulokset ovat saapuneet. Eristys tarkoittaa, että kissa ei saa olla tekemisissä muiden eläinten kanssa eikä käyttää samoja tiloja, ruokakuppeja tai tarvikkeita. Tämä voidaan toteuttaa kotioloissa, mutta se vaatii huolellista suunnittelua ja tarkkojen ohjeiden noudattamista.

Älä tuo tuontikissaa kissanäyttelyyn ennen kuin eristys on päättynyt ja testitulokset vahvistavat sen terveeksi. Näin suojelet omaa kissaasi sekä muita eläimiä tartunnoilta. Eristyksen ottaminen vakavasti on pieni vaiva sen rinnalla, että voi taata sekä uuden että jo kotona olevien kissojen terveyden.

Kissaliitto suosittelee, että tuontikissoilta testataan ainakin:
✅ Sienitaudit (dermatofyytit, kuten Microsporum canis)
✅ Alkueläimet ulostenäytteestä (Tritrichomonas foetus, Giardia spp.)
✅ Flunssa-oireisilta kissoilta hengitystieinfektiopaneeli (sisältäen ainakin kalikin, herpeksen ja klamydian)

On hyvä muistaa, että kissa voi olla oireeton kantaja, vaikka testitulos olisi negatiivinen. Näytteenoton on oltava huolellinen, jotta tulos on luotettava. Myös testauksen ajoitus on tärkeää. Esimerkiksi jos kissalle on annettu sienilääkitys lähtömaassa, se voi peittää oireet ja antaa virheellisesti negatiivisen tuloksen. Siksi sienitestit suositellaan tehtäväksi vasta 1–2 viikkoa saapumisen jälkeen, kun lääkitys ei enää vaikuta.

Monet laboratoriot tarjoavat testipaketteja, ja osan testeistä (esim. uloste- ja sieninäytteet) voi ottaa ja lähettää laboratorioon itse. Testausvälineitä voi tilata veloituksetta esimerkiksi Movetilta.

Jokaisen kissan testitarve riippuu sen taustasta ja lähtömaan tilanteesta, joten eläinlääkäri voi antaa parhaan arvion tarvittavista testeistä. Vaikka testaus tuo lisäkuluja, se on useimmiten huomattavasti edullisempaa kuin mahdollisten tautien hoito ja leviämisen estäminen.

Sairaudet leviävät yleisimmin suoran kontaktin kautta, eli eläimistä toisiin. Epäsuora kontakti voi myös levittää infektioita, esimerkiksi ruoka- ja juomakupit, hiekka-astiat, hoitovälineet ja pinnat voivat toimia tartunnan väylinä. Erityisesti oireiset sairaat eläimet ovat taudinlähteitä, mutta myös oireettomat taudinkantajat voivat levittää viruksia, kuten herpeksen ja kalikin, stressin seurauksena. Eläimet, jotka on tuotu samasta paikasta, voivat olla yhdessä ja muodostavat eristettävän hoitoryhmän.

Eristystilan tulee olla helposti desinfioitavissa ja siinä tulee olla kiinteä, suljettava ovi – esimerkiksi verkko-ovi ei riitä. Hyvin sopivia eristystiloja ovat esimerkiksi kylpyhuone tai sauna. Jos käytetään muuta huonetta, on suositeltavaa poistaa matot ja ylimääräiset tekstiilit, sillä ne voivat kerätä bakteereja ja viruksia. Mikäli matto on välttämätön, valitse pienet, pesukoneessa pestävät matot, jotta tilan puhdistaminen on helpompaa.

Älä kulje samoilla jalkineilla eristystilasta muualle asunnossa. Jos mahdollista, jätä eristystilan ja muun huoneiston väliin ”turvaväli”, jossa voi vaihtaa erilliset sisäkengät tai käyttää kenkäsuojuksia ennen eristystilaan menemistä. Pidä sisäkengät ja suojukset vain eristystilan sisäpuolella. Jos pidät eläimiä sylissä, käytä suojavaatteita tai vaihda vaatteet ennen eristystilasta poistumista.

Pesemällä kädet saippualla ja desinfioimalla ne heti eristystilasta poistuttaessa vähennät tartuntariskiä. Jos eristystilassa ei ole käsienpesumahdollisuutta, desinfioi kädet ennen eristystilasta poistumista ja pese ne sekä desinfioi uudelleen heti, kun siihen on mahdollisuus.
Eristystilassa on tärkeää, että eläimellä on omat ruoka-astiat, joita ei sekoiteta muiden eläinten astioihin. Ruoka-astiat tulee puhdistaa ja desinfioida eristysvaiheen jälkeen ennen kuin ne viedään muualle asuntoon. Jos useita kissoja on eristyksessä eri paikoissa, näiden kissojen astiat eivät saa mennä keskenään sekaisin.

Eristystilassa oleva hiekkalaatikko on puhdistettava aina erillisellä lapiolla, joka ei saa olla yhteisessä käytössä muiden hiekkalaatikkojen kanssa. Lapiota ei myöskään saa viedä eristystilan ulkopuolelle. Likainen hiekka ja jätökset pakataan tiiviisti muovipussiin ja hävitetään talousjätteen mukana. Siivousvälineet tulee pitää eristystilan sisällä, eikä niitä saa viedä muualle asuntoon eristysajan aikana.
Siivousvälineet tulee pestä vähintään 60 asteessa tai hävittää suljetussa pussissa talousjätteen mukana. Desinfiointi tehdään natriumhypokloriittipohjaisella aineella (esim. Klorin) tai Virkon S -desinfiointiaineella. Muista tarkistaa käytettävän aineen vaikutusaika ja tutustua sen käyttöturvallisuustiedotteeseen varmistaaksesi turvallisen ja tehokkaan käytön.

Ennen eristystilan käyttöönottoa muuhun tarkoitukseen tai uuden eläimen tuloa, tila tulee puhdistaa ja desinfioida huolellisesti. Puhdistuksen jälkeen tila desinfioidaan käytettävän aineen ohjeiden mukaisesti. Tekstiilit pestään vähintään 60 asteessa tai käsitellään höyrypesurilla. Myös kaikki tarvikkeet ja lelut tulee pestä huolellisesti.