Tuontikissan testaus- ja eristysohjeet
Tuontikissa on syytä eristää heti saapuessaan muista talouden eläimistä vähintään 2-4 viikon ajaksi tai kunnes kaikki testitulokset ovat tulleet. Kissa voi sairastaa oireettomasti tauteja, joita se levittää omistajan tietämättä ympäristöönsä. Eristys kannattaa ottaa vakavasti, jotta vältytään tautien leviämiseltä. Eristyksen aikana kissa ei ole tekemisissä muiden eläinten kanssa, eikä käytä samoja tiloja, astioita tai muita tarvikkeita talouden muiden lemmikkien kanssa. Eristys on mahdollista kotioloissa, mutta se vaatii perehtymistä ja ohjeiden huolellista noudattamista.
Kissaliitto suosittelee, ettei tuontikissaa tuoda näyttelyyn ennen kuin eristysaika on ohi ja kissa testattu terveeksi tarttuvien sairauksien varalta.
Tuontikissan testaus
Eristysaikana seurataan mahdollisia sairauden oireita. Kannattaa huomioida, että kaikki taudit eivät välttämättä oireile pitkänkään eristyksen aikana. Siksi yleensä on tarpeen selvittää mahdollisia sairauksia myös testauksella ja pitää kissa eristettynä tulosten valmistumiseen asti.
Kissaliitto suosittelee, että tuontikissoilta testataan ainakin dermatofyytit (Microsporium canis ym.), alkueläimet ulostenäytteestä (Tritrichomonas foetus, Giardia spp.) ja flunssa-oireisilta kissoilta hengitystiepaneeli sisältäen ainakin kalikin, herpeksen ja klamydian. Kannattaa huomioida, että kissa voi olla esimerkiksi herpeksen ja kalikin oireeton kantaja, vaikka testi olisi negatiivinen. Lisäksi näytteenotossa pitää olla huolellinen, jotta saadaan oikeasti edustava näyte.
Testauksissa on huomioitava myös oikea testiaika. Esimerkiksi lähtömaassa annettu sienilääke voi pitää kissan ulkoisesti oireettomana ja antaa negatiivisen tuloksen heti käsittelyn jälkeen, vaikka todellisuudessa kissa on vielä sienipositiivinen. Siksi esimerkiksi dermatofyytit suositellaan testattavaksi vasta 1-2 viikkoa saapumisen jälkeen, jolloin annettu lääkitys ei enää häiritse testitulosta.
Laboratoriot tarjoavat erilaisia testipaketteja. Osan testeistä voi ottaa ja lähettää laboratorioon itse (esim. uloste- ja sieninäytteet). Tätä varten voi tilata veloituksetta testausvälineet suoraan laboratoriosta, esim. www.movet.fi.
Kulloinkin suositeltavat testit riippuvat taustatilanteesta, siksi ei voida antaa kattavaa listausta kaikista tarpeellisista testeistä. Lisätietoja voi kysellä eläinlääkäriltä, joka antaa suosituksen kokonaisarvion perusteella. Vaikka testit aiheuttavat lisäkuluja, on hyvä muistaa, että testaus ja ehkäisevät toimenpiteet ovat useimmiten kustannuksiltaan pienemmät kuin mahdollisten leviävien tautien hoito.
Eristysohjeet
Sairauksien yleisin tartuntatapa on suora kontakti eläimestä toiseen. Epäsuorassa kontaktissa infektio siirtyy fomiittien välityksellä (ruoka- ja juomakupit, hiekka-astiat, ihmiset, hoitovälineet, pinnat jne.). Selkein taudinlähde on kuitenkin oireinen, sairas eläin. Uhan muodostavat myös tietyissä tapauksissa oireettomat taudinkantajat, jotka esimerkiksi stressin seurauksena levittävät taudinaiheuttajia (esim. herpes ja kaliki). Samasta paikasta tuodut eläimet voivat olla yhdessä, jolloin ne muodostavat keskenään eristettävän hoitoryhmän.
Eristystila
Eristystilan tulee olla desinfioitavissa ja siinä on oltava kiinteä suljettava ovi (esim. verkko-ovi ei riitä). Parhaiten tässä toimii esim. kylpyhuone tai sauna. Mikäli eristystilana käytetään muuta huonetta, kannattaa poistaa matot ja muut ylimääräiset tekstiilit. Mikäli lattian kylmyyden vuoksi matto on välttämätön, puhdistuksen helpottamiseksi kannattaa käyttää pieniä, pesukoneeseen mahtuvia mattoja.
Eristystilaan kulkeminen
Eristystilasta ei tule kulkea samoilla jalkineilla muualle huoneistoon. Mikäli mahdollista, eristystilan ja muun huoneiston väliin olisi hyvä jättää ”turvaväli” eli huone tai tila, jossa voi vaihtaa erilliset sisäkengät tai kengänsuojukset mennessään eristystilaan. Sisäkengät tai muut suojukset pidetään eristystilan sisäpuolella siten, että ne saadaan jalkaan astumatta eristystilaan sukilla tai paljailla jaloilla. Mikäli eläimiä pidetään sylissä, käytetään vaatteiden päällä suojaa tai vaihdetaan vaatteet ennen eristystilasta poistumista.
Kädet pestään saippualla ja puhdistetaan desinfiointiaineella välittömästi eristystilasta tultua. Mikäli eristystilan yhteydessä ei ole käsienpesumahdollisuutta, kädet desinfioidaan tilasta lähtiessä, ja pestään ja desinfioidaan uudelleen heti, kun se on mahdollista.
Eläimen hoito
Eristystilassa tulee olla omat ruoka-astiat, joita ei sekoiteta muiden eläinten ruoka-astioihin. Ruoka-astioita ei tule viedä muualle asuntoon pesemättä. Ruoka-astiat desinfioidaan eristysvaiheen käytön jälkeen. Jos kissoja on eristyksessä eri paikoissa, näiden eristyksessä olevien kissojen astioita ei myöskään saa sekoittaa keskenään.
Eristystilassa oleva hiekkalaatikko siivotaan aina eri lapiolla kuin muut hiekkalaatikot. Lapiota ei myöskään tuoda eristystilan ulkopuolelle. Likainen hiekka ja jätökset suljetaan muovipussiin, joka hävitetään talousjätteen mukana. Kaikki eristystilan siivousvälineet pidetään eristystilan puolella siirtämättä niitä missään vaiheessa muualle asuntoon eristysaikana.
Eristystilan purku
Eristystila tulee puhdistaa ja desinfioida ennen käyttöönottoa muuhun tarkoitukseen tai uuden eläimen tuloa. Mekaanisen puhdistuksen jälkeen tila desinfioidaan huolellisesti. Kaikki tekstiilit pestään vähintään 60 asteessa tai höyrypesurilla. Myös kaikki tarvikkeet ja lelut pestään. Pese puhdistukseen käytetyt siivousvälineet joko vähintään 60 asteessa, tai hävitä ne suljetussa pussissa kotitalousjätteen mukana. Desinfiointi tehdään joko tavallisella natriumhypokloriittipohjaisella aineella (esim. Klorin) tai Virkon S -desinfiointiaineella. Tarkista käyttämäsi aineen vaikutusaika ja tutustu käyttöturvallisuustiedotteeseen turvallisen ja tehokkaan käytön varmistamiseksi.
